Raamatunpaikka tuli mieleen näin sunnantaina - sellainen karu ja käytännöllinen paikka, josta en tietääkseni koskaan ole kuullut saarnaa kehittyvän. On valitettavasti olemassa aika monta sellaista raamatun sanaa, jota me saarnamiehet parhaamme mukaan yritämme välttää...

Tämä oli siis päivän sana: "Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä!"

Muistan kun olin kolmannella luokalla kansankoulussa, ja polkupyöräni alkoi tuntua pieneltä. Pyysin saada uuden, isomman, ja isäukko tyynesti vastasi, että uusi pyöräsi on metsässä, siitä vain kun menet hakemaan sen sieltä. Keräämällä ja myymällä marjoja, ensi sijassa puolukkaa, haave uudesta polkupyörästä sitten toteutui - isä tosin auttoi, kun vähän jäi rahaa puuttumaan.

Työnteko oli itsestään selvä osa elämästä. Kesälomalla suuri osa ajasta meni kalastukseen, ei siis mihinkään huvikalastukseen, vaan ammattikalastukseen ja sitten tietenkin myös heinätyöhön, kun se aika tuli. Ja aina kun ei ollut muuta, tärkeämpää, tekemistä, niin sitten oli mentävä metsään marjoja keräämään myyntiin.

Viisitoistavuotiaana kun pääsin koulusta rupesin metsätöihin, moottorisahalla joka painoi kymmenen kiloa.

Setsemäntoistavuotiaana lähdin pois kotoa ja menin ensin ammattikurssiin, sitten telakkatöihin.

Enkä koskaan, en missään vaiheessa jäänyt miettimään, että onko tämä nyt kivaa, onko tämä nyt hauskaa, onko tämä nyt miellyttävää, voinko minä nyt tässä kehittää edellytyksiäni mahdollisimman tehokkaalla tavalla.

Kysymys oli pelkästään siitä, että työpaikka pitää olla, että siitä saa rahaa sen verran että pystyn elättämään itseni. Hauskaa pidin sitten vapaa-ajalla.

Työtön olen ollut yhteensä kolme viikkoa elämässäni. Olin valmis ryhtyä mihin lailliseen työhön tahansa mieluummin kuin olla työtön. Näin minut oli kasvatettu.

Joskun kun kuulen nykyajan kommentteja töistä ja työpaikoista minun on vaikea ymmärtää miten ajattelu on voinut muuttua näin paljon näin lyhyessä ajassa.

"En minä ikinä lähtisin tuollaista työtä tekemään"

"Tuo on niin tylsää, tai niin likaista, että en nyt minä viitsisi sellaista tehdä"

"En minä nyt tuollaisella palkalla, silloin voin yhtä hyvin olla työtön"

"Joku muu saa kyllä lähteä vanhustenkotiin vaihtamaan vaippoja, minä en"

Ja niin edelleen.

Nykyään ilmeisesti ei riitä, että saa palkan, että voi ostaa ruoka ja vatteet ja maksaa vuokransa.

Ja minä en yksinkertaisesti ymmärrä miksei.

Ihminen elää nyt kerta kaikkiaan sillä ehdolla, että "otsassa hiessä hän pitää syömän leipänsä"!

Tämä ei kuulosta siltä, että aina ja kaikkialla olisi kovinkaan hauskaa ja miellyttävää olla työssä, eihän?

Ilmeisesti jo kaksituhatta vuotta sitten oli olemassa sellaisia ihmisiä, jotka pitivät itsensä niin hienoina, lahjakkaina, tai muuten vain erikoisina että eivät hyväksyneet mikä työtä tahansa. Mieluummin antoivat toiset elättää heidät.

Apostoli tyrmää kaikki nämä mielenkuvitukset yksinkertaisesti sanomalla, että jos jollekulle työnteko ei maistu, ei sitten syöminenkään.

(Sanassa sanotaan myös, että meidän on pidettävä huolen heistä, jotka sairauden tai iästymisen takia eivät enää pysty työntekoon, tässä tekstissä apostoli puhuu sellaisista, jotka hyvin pystyisivät työhön, mutta eivät syystä tai toisesta vain viitsi)

Ja mistä nämä ajatukset lähtivät minulla tänään?

Päivän lehdestä, missä Paula Risikko kertoo että sitä muka kun väestö vanhenee tulemme tarvitsemaan lisää hoitajia, ja kun hoitajan työ ei nyt suomalaisille kelpa, (hän käytti tosiaan sanat "ei kiinnosta") joudumme ilmeisesti etsimään hoitajia ulkomailta.

Mikä niin "ei kiinnosta"?

Jos tällä sektorilla on työpaikkoja avoinna, niin kouluttakaa ihmeessä nuoreja työttömiä hoitajaksi tai lähihoitajaksi, ja jos ei tämä heille kelpaa, niin Paavalin ohjeet voimaan!

Uusi polkupyöräni oli metsässä. Sen piti sieltä hakea, jos minä yleensä sitä halusin saada.

Niin on sen jälkeen kaikki muukin ollut, on ollut lähdettävä työpaikkaan tai toiseen hakemaan vuokra- ja ruokarahat, ja myöhemmin myös rahaa velkojen maksamiseen.

Ja tämä on se luonnollinen järjestys, joka Herra on määrännyt meille.

Otsasi hiessä jne...

....................

Tiedän minä tietenkin, että tämä on utopiaa. Että tällaista ei voi toteuttaa yhteiskunnassa, kun sitä ei toteuteta edes seurakunnassa..

Haluan van tuoda esille, että koko nykyinen ajattelu työstä, mikä se on ja miksi me sen teemme - tai pitäisi tehdä - on luisunut ojalle pahan kerran.