Sellaisista sanoista, siis suloisista, kerrotaan Roomalaiskirjeen viimeisessä luvussa. "Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet."

Tämä teksti tuli mieleeni viime lauantaina kun raamattutunnin jälkeen istuimme juomassa kahvia ja keskustelemassa. "Emme ole tottuneet siihen että vierailevat saarnamiehet puhuvat noin suoraan asioista" veli Herrassa sanoi. "Useimmat käyttävät vain suloisia sanoja kun tulevat vierailemaan seurakunnassa!"

Sielunrauha on helppo saada, mutta vaikea säilyttää.

Kun ihminen saa syntinsä anteeksi ja saa tulla Taivaan Isän tykö ja tulla Hänen lapsekseen, silloin hän saa myös rauhan Jumalan kanssa, rauha sielullensa.

Se tulee lahjana, tulee armosta, tulee lepona, ja  olemmehan kutsutut lepoon!

Mutta sielunrauha on hengellinen aarre, ja missä on aarre, sinne varkaat kokoontuvat.

Ja niinpä tämän juuri saatun sielunrauhan säilyttäminen saattaa olla vaikeampi kuin kristitty osaa aavistaa!

Isä meidän-rukous on luultavasti, ainakin meilläpäin maailmassa, se rukous, jonka rukoilemme kaikesta eniten. Muualla, katolisessa maailmassa, "Ave Maria" taitaa olla ykköspaikalla, mutta täällä on se rukous, joka Herra Jeesus meille antoi, vielä suosituin.

Ja ensimmäinen rukous, ja sen takia luultavasti myös tärkein, on juuri "pyhittetty olkoon sinun nimesi".

Olen viime aikoina paljon pohtinut tätä rukousta, ja miksi se oli Herralle niin tärkeä.

Olin puhunut iltakokouksessa, ja istuimme seurakuntatalossa juomassa kahvia ja keskustelemassa - oli kyllä teetäkin tarjolla, jos nyt sattuisi olla joku "teeisti" paikalla!

(Kerrotaan että kerran kirkkoherran väsynyt vaimo kysyi mieheltään, että "missäpäin raamatussa lukee että Herran pellot pitää kastella kahvilla?" kun mies taas kerran kysyi jos hän voisi järjestää kahvitarjoilua kokouksen jälkeen)