"Olen tyhmä, tyhmä ja tyhmä!"

"Niin, vähintään kaksi noista!"

Löysin tämän sananvaihdon jostain kirjasta joskus viime vuoden loppupuolella.

Ajatus kuulosti tutulta, ja tuotti jopa pienen nytkähdyksen suupieleen.

Juuri noin olin nimittäin joskus ajatellut itsestäni, ja hyvästä syystä!

 

Tarina alkaa miehestä - minusta - joka pari vuotta sitten istui t-paidassa kylmässä vedossa tuuletusaukon vieressä, ja sai tulehduksen olkapään nivelessä. Tämä oli tyhmää.

Olkapää  oli kipeä, tietenkin, enkä pystynyt käyttämään vasenta kättä kunnolla. Niinkin yksinkertainen asia kuin autolla ajaminen oli kivulias! Ajattelin, että kyllä kai tämä menee ohi, täytyy vain kestää...

Ja viikosta toiseen yritin kestää. En tehnyt mitään, en hoitanut sitä mitenkään, en mennyt lääkäriin.

Tämäkin oli tyhmää.

Olin kymmenissä kokouksissa, joissa rukoilin muiden puolesta, että heidän kivut ja sairaudet parantuisivat, mutta älysinkö pyytää esirukousta itselleni? En, en pyytänyt.

Tämä oli kolmas tyhmää, ja tyhmistä tyhmin!

Vasta kun olin kestänyt ja odottanut kaksi kuukautta, tajusin viimein, että tämän minun olkapääni puolesta voisi kai joku rukoilla.

 

Jos edes olisin yksin tällainen tyhmä, mutta ei.

Esirukouksen mahdollisuus on olemassa.

Se ei tee kipeää.

Se ei maksa mitään.

Se ei ole vaarallista - paitsi jos erehdy menemään sellaisen "esirukoilijan" tykö, joka on katkaista niskasi, kun hän yrittää saada sinut kaatumaan...

Jono on yleensä suhteellisen lyhyt - jos nyt sattuu olemaan joku aivan erikoinen rukoilija paikalla, jonot voivat tosin olla vähän pitempiä, mutta loppuvat melkein aina parissa tunnissa.

Mikä ei nyt ole mitään tavallisen sairaanhoidon jonoihin verrattuna!

 

Kuitenkin me emme käytä tätä mahdollisuutta läheskään niin paljon ja usein kuin voisi odottaa!

Hyvin harvoin seurakunnan vanhimmat - tai yleensä kristyt veljet ja sisaret - kutsutaan sairasvuoteelle rukoilemaan, vaikka meillä on niin selkeät ohjeet Jaakobin kirjeessä.

Tämä on tyhmää.

 

Voi olla että me olemme tottuneet ajattelemaan, että tällainen esirukous on jotain, jota aina pitää tapahtua erilaisissa kokouksissa, missä palvelevat "erikoisvoitelua" saaneet henkilöt, ja sen takia emme muista, että Herran Henki toimii muuallakin kuin kirkossa ja rukoushuoneessa. Tämäkin on tyhmää.

Olemme aivan liian eteviä rajoittamaan Herran työtä, asettamalla omiamme "missä miten milloin"-rajoja!

 

Tai sitten emme vain halua tai uskalla häiritä muita, aiheuttaa pastorille, saarnamiehelle tai vanhemmistoveljille vaivaa ja työtä. Mieluummin ollaan vain hiljaa, ja kestetään.

Tämäkin on tyhmää. Erittäin tyhmää.

Jos olit Jeesuksen mielestä sen arvoinen, että Hän otti Getsemanen ja ristinkuoleman vaiva ja kidutus päällensä, että sinä pelastuisit, että voisit parantua Hänen haavoissansa, kyllä sinä sitten myöskin olet sen arvoinen, että joku muu syntinen, joka armosta on saanut pelastua, tulee ja rukoilee puolestasi!

Joten tartu rohkeasti vain puhelimeen!