Kerrotaan että John Wesley, metodistikirkon perustaja, kerran piti saarnan jossa hän kertoi kristityn talouden kolmesta säännöstä.

"Teidän tulee tehdä niin paljon työtä kuin vain jaksatte", hän sanoi ensin.

"Aivan niin, aamen!" huusi mies salissa.

"Teidän tulee säästää niin paljon kuin vain voitte"

"Aamen, halleluja", seurakuntalainen kannusti.

"Ja teidän tulee antaa niin paljon kuin voitte!"

"Mutta nythän hän pilasi kaiken" sanoi mies, joka äsken oli ollut niin innokas...

Eräs ystäväni ymmärsi aika pian uskoontulonsa jälkeen, että Herra halusi että hän antaisi rahastaan osa niille, jotka olivat avun tarpeessa. Hän löysi myös ne raamatunpaikat, joissa puhutaan kymmenyksistä.

Tuntui kuitenkin hänen mielestään vähän raskasta noin vain antaa kymmenen prosenttia tuloksistaan muille, ja hän valitti varovaisesti Herralle tästä.

Tällainen ajatus hän sai vastaukseksi: "Ennenkuin pelastin sinut sinä sekä poltit tupakkaa että joit viinaa, ja tämä maksoi sinulle paljon enemmän kuin 10% tulostasi! Nyt olet minun armostani päässyt irti sekä viinasta että tupakasta, ja voit paljon paremmin kuin ennen. Kymmenykset minulle on siis paljon vähemmän kuin se, mikä entinen herrasi vei, että kiittää sinä vain minua kun saat nyt auttaa toisia niillä rahoilla, jotka ennen menivät savuun ja krapulaan!"

Meillä on vastuu niistä rahoista ja omaisuuksista jotka Herra on antanut meille hoidettaviksi. Jos minulla on enemmän kuin itse tarvitsen, silloin tarkoitus on että annan muille, köyhemmille, että tasoitus voi tapahtua.

Kun sanon tämä, joskus joku sanoo, että "tämä ei voi koskea minua, sillä minulla ei ole yhtään ylimääräistä rahaa!" Silloin meidän täytyy kysyä milloin meillä Jumalan näkökulmasta on se, mikä tarvitsemme, ja milloin Herra siis odottaa että me jakaisimme toisille jotakin?

Raamatun vastaus tähän kysymykseen on suora ja karu.

"Kun meillä on elatus ja vatteet, niin tyytykäämme niihin!"

Näillä leveysasteilla voimme kenties lisätä katto pään päällä listaan, mutta kuitenkin. Tämän mittapuun mukaan useimmat meistä elävät sellaisessa yltäkylläisyydessä, että varaa on tinkiä, ja paljonkin, ennenkuin pääsemme lähellekään sitä tasoa, johon meidän Jumalan Sanan mukaan pitäisi tyytyä!

Syy siihen, että meillä muka ei ole yhtään ylimääräistä rahaa, jota voisimme antaa, on, ainakin monessa tapauksissa, että me käytämme omiin kulutushimoihimme ne rahat, jotka olivat meille annetut ylimääräisiksi, annettu että mekin voisimme antaa!

Meidän olisi hyvää muista, että me emme omista mitään.

Jos Jeesus kerran on ostanut meidät verellään, silloin me olemme Hänen omaisuutensa, ja jos me olemme Hänen omia, sitten myöskin kaiken sen, mikä meillä on täällä maan päällä, on Hänen omansa!

Me olemme Herran  huoneenhaltijoita.

Sellaiselta odotetaan että hän on uskollinen.

Jos emme uskollisesti käytä niitä varoja, jotka Hän on uskonut meille sillä tarkoituksella että pitäisimme huolta toisistamme, tämä ei jää ilman seurauksia.

Tässä ajassa se heikentää Kristuksen seurakunta ratkaisevalla tavalla, ja Kristuksen valtaistuimen edessä on sitten vaikea selittää, miksi nälkäiset, janoiset, ja sairaat saivat kärsiä yksin, ilman meidän apuamme...