Olimme kokoontuneet rukoilemaan ja paastoamaan - siitä on jo ehkä viisi vuotta?

Yhteisen rukouksen aikana Herra antoi meille profeetallisen sanan, joka jäi vahvasti minun mieleeni. Olen yleensä aika varovainen tällaisten viestien kanssa, kukaan ei pitäisi koskaan lausua "näin sanoo Herra"-sanat kevytmielisesti, mutta nyt on jo koko joulun aikana varmuus siitä, että tätä on julkaistava, kasvanut minussa niin vahvaksi, että en muuta voi kuin antaa tätä sanaa muiden koeteltavaksi.

Tämä sana on tarkoitettu kaikille, jotka rukoilevat seurakuntatyöntekijöiden puolesta, se on tarkoitettu niille, jotka palvelevat saarnamalla ja opettamalla, se on tarkoitettu niille, jotka eri tavalla palvelevat Hengen lahjoilla - se on tarkoitettu meille kaikille!

Ehkä tämä sana tuli juuri tällaista aikaa varten - aikaa jona he, jotka sanovat olevansa Hänen kansansa ovat unohtaneet Hänen pyhyytensä...

"Ussa kuoli kun hän tarttui pyhään liittoarkkiin.

Jesaja tiesi näkevänsä omaa kuolemaansa, kun hän näki pyhyyteni tempelissä.

Tänä päivänä palvelijoillani ei enää ole ilmestystä siitä, miten kuoleminen kanssani ja eläminen kanssani liittyvät yhteen.

Kukaan ei enää sydämestään kysyy mikä tämä sana merkitsee: "Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa!"

Rukoile palvelijoideni puolesta, että he saisivat valoa ja viisautta ymmärtämään Minun pyhyyteni, joka tappaa ja tekee eläväksi!

Tahdon että te rukoilette että tällaista ymmärrystä teille annettaisi!"