Olin puhunut iltakokouksessa, ja istuimme seurakuntatalossa juomassa kahvia ja keskustelemassa – oli kyllä teetäkin tarjolla, jos nyt sattuisi olla joku ”teeisti” paikalla!
(Kerrotaan että kerran kirkkoherran väsynyt vaimo kysyi mieheltään, että ”missäpäin raamatussa lukee että Herran pellot pitää kastella kahvilla?” kun mies taas kerran kysyi jos hän voisi järjestää kahvitarjoilua kokouksen jälkeen)
Istuin neljän tukevan talonpojan kanssa, tosin myöskin heidän vaimonsakin olivat mukana, mutta miehet keskustelivat niin innokkaasti traktoreistaan ja työvälineistään, että naiset eivät paljon saaneet sanotuksi – poikkeuksellinen tilanne sinänsä! 
Minähän olin ollut työssä kaksitoista vuotta selllaisessa paikassa missän tehtiin etukuormaajat ja niiden soviteosat, ja myös muita traktorin työvälineitä, työni oli muun muassa kehittää uusia malleja, ja minä liityin tietenkin keskusteluun, kun nyt kerran puhuttiin asiosta joista tiesin aika paljon!
Muut katselivat minua vähän kummastuneina pari kertaa, ja lopuksi yksi heistä kysyi että miten saarnamies voi tietää niin paljon näistä asioista?
Vastasin niin kuin asia oli, että en ollut aina ollut saarnamies, olin monta vuotta tehnyt metalli- ja asennustyötä ennen kuin rupesin saarnaamaan täysaikaisesti.
Mies katseli minua hetken, ja sitten tuumasi että ai, olet siis myös joskus tehnyt jotakin?
Jos katse olisi voinut tappaa, tuo mies olisi kyllä heti pudonnut tuoliltaan, sellainen katse kun sai vaimoltaan…
Nauroimme kaikki, mies itse myös, kun hän tajusi mitä oli sanonut hänen korviaan tulivat kyllä vähän punaisiksi, mutta osasi naurata itselleen, mikä on kallisarvoinen kyky!
Olen kuitenkin joskus muistanut tämän.
Meillä on aika yleinen tapa alaarvioida muiden työ, varsinkin jos me emme sen kummemmin tiedä mikä liittyyy heidän työhönsä!
Meidän yhteinen työpanoksemme saa tätä yhteiskunta toimimaan, jos me nyt puhumme vaan ”maallisista” töistä, ja jokaisen työ on tärkeä! Meidän jokapäivänen leipäämme, ja kaikki mikä siihen liittyy tulee kylläkin Herralta, mutta toimiva yhteiskunta on tässä asiassa Hänen kanavansa!
Ja aivan niinkuin Herra Sanassa sanoo, että juuri ne jäsenet seurakunnassa jotka meistä ei ole kovinkaan hienoja ja tärkeitä, juuri ne ovat välttämättömiä, niin on myös yhteiskunnassa!
Voi vain esimerkiksi kuvitella minkänäköinen tämä meidän maamme olisi, jos ei olisi siivoojia…
Ei se minua henkilökohtaisesti vaiva, vaikka joku on sita mieltä että meikäläinen ei mitään tee, voin jopa sen ymmärtää, sillä en minä itsekään paljoakaan tiennyt mitä kaikkea saarnamiehen tai pastorin työhön liity ennenkuin itse rupesin tähän tehtävään.
Mutta tämä asenne minua vaivaa, siis että joidenkin työtä ei katsota yhtä tärkeäksi ja arvokkaaksi kuin muiden! Raskaat, likaiset, ehkä yksitoikkosetkin töiden tekijät pitäisi oikeastaan pitää suuremmassa kunniassa kuin muut, ei pienemmässä!