Tyhjä katsomo

Eilen olin opettamassa loppuajan tapahtumista pienessä helluntaiseurakunnassa Maksamaan saaristossa. Tutkimme yhdessä Raamattua ja yritimme Jeesuksen profeetallisten puheiden avulla saada loppuajan tapahtumasarja oikeaan järjestykseeen – edesottamus jossa ei koskaan voi olla varma lopputuloksesta, onko se oikea tai väärä, sillä Jumala on suojellut salaisuuksina hyvin!

Me saamme Sanassa tiedä paljonkin siitä mikä vielä tulee tapahtumaan, mutta kronologia ja ajanjaksot tapahtumien välillä ei ole jokaisessa yksityiskohdassa selkeästi ilmoitettu.

Sen takia meillä onkin niin monta eri tulkintaa näistä asiosta!

Kesken tutkintaamme ja keskusteluamme muistin kuitenkin kuin muistinkin huomauttaa muille, että muistattehan nyt, rakkaat sisarukset, että me emme voi sivusta katsoa näitä tapahtumia, me tulemme olemaan tämän pyörteen keskellä! Katsomo on sitten tyhjä, olemme kaikki mukana lavalla esiintymässä!

Ja sitten ajatuksieni menivät vielä askelen eteenpäin. Voimme kai nykyhetken rauhallisessa tilanteessa kuvitella, etä katsomossa voisi istua ja sivusta viileästi seurata, kommentoida ja jopa arvostella muiden puuhat, itse tekemättä mitään.

Mutta ei, tämä jos jotakin on harhaluulo! Meillä on kaikki oma roolimme, tässä ja nyt, ja jos joku kuvittelee että on katsomon puolella, sitten hän itse asiassa istuu keskellä lavaa, estämässä niitä, jotka yrittävät suorittaa tehtävänsä, kaivamassa lahjansa maahan, aiheuttamassa Herran työlle viivästymistä ja jopa takapakkia, ja henkivalloille vahinkoiloa.

Katsomo on tyhjä, nyt ja aina. Jopa Jumala itse ottaa aktiivinen osa näissä pelastushistorian ja loppuajan tapahtumissa. Miten me ihmiset sitten voimme kuvitellakaan että me voisimme istua katsomossa?

Publicerad i Suomeksi